perjantai 12. kesäkuuta 2015

(Avaruus)runous

Uusi (avaruus)vihko. Seppå toi sen Barcelonan tuliaisena helmikuussa. Vasta tänään otin käyttöön. Edellinen vihko ei tullut ihan täyteen, mutta sisälsi spirituaalista painolastia liian pitkältä ajalta. Arkistoin sen kirjahyllyyn, muiden klassikoiden väliin. 


Pläräilen tätä uutta. Tyhjät valkoiset sivut vaativat jotakin spontaania. Jotakin todella estotonta. Ihan kreisiä. Nyt inspiroisivat pimenevät puistot ja nuoruudenkaihot sukkahousut. 
Mutta mitä se voisi olla? 
Ei sitäEi kyllä sitäKartan sitä
Se on jotenkin niin...avaruudellista. Liian ääretöntä.
Ei!!

Kyllä.

Uusi (avaruus)sesonki – uudet (avaruus)harrasteet.

Runous.


(Avaruus)vihkon tulikuuma ensimmäinen muistiinpano

11.6.

Pakoon

Poikaa kannetaan puistotiellä
Se puhuu 
hämäristä kuusenkerkistä
joita näkee lehtipuiden latvoissa

Mistä se ei puhu
En tiedä siitä mitään
Tiedän siitä kaiken
En mitään
Se pakenee
niin kuin nylon
mun sukkahousuissa

Nylon pakenee 
Paot pakenee 
mihin
nylon pakenee nylon
nylon beat

Käytän rikkinäisiä
ettei ehjät mene 
rikki

Pensasaitojen katveissa
tummanvihreä on mustaa
Poikaa kannetaan marmorisen härän ohi

Kuusenkerkkä
tarttuu
rikkoo
mielen 
herkän
Nylon
pakenee
pimeään 
kerkän

Askelten rytmissä
kantajan lantioluut hankaavat
reittä
ja puunlatvat sahaavat
kipunoita 
nylontaivaan rakoon
pakoon 
kaupungista



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti