keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Ennen kaikki oli paremmin

Kuten esimerkiksi viime viikon keskiviikkona. Aurinko paistoi ihanasti ja pääsin puistojoogaan. Naapuritar tuli hakemaan minua pihasta. Kävelimme käsikynkkää Tahmelan rantaan.


Polkupyörät suhahtelivat ohitse, kun muutkin reippaat joogit kerääntyivät paikalle. Ohjaaja toivotti mukaan niin aloittelijat kuin 20 vuotta harjoitelleet. Iltapäivän kontrastit loivat meille oman pienen todellisuuden. Paiste oli sokaiseva, järvi metallinhohtoinen ja varjot mustia. Hengitys kulki rantaan lyövien aaltojen rytmissä. Ruoholle levitetty matto tuntui upottavalta sängyltä. Keskivartalo sai hyvää lisätreeniä, kun tasapaino ei meinannut riittää kahdella jalalla seisomiseen.

Naapuritar vieressäni keskittyi aidon joogaopettajan varmuudella. Katselin häntä ihaillen sivusilmällä. Mikä tyyneys.
Oikeasti guruni kuulemma puntaroi koko tunnin omia mahdollisuuksiaan ulkoilmajoogabisneksessä. Joogako muka tie pois ahneuden kierteestä...?


Ei vaan, kyllä me porukka kokoon saataisiin! Vaikka meidän pihaan.

Ilouutinen kaikille niille, joiden mielestä jooga on tylsää: älypuhelinta on mahdollista käyttää pää alas päin kesken haastavan asanan. Alempi kuva todistaa sen. Se on esimerkki niistä valokuvista, jotka on vain pakko saada näpättyä. Onhan se hieno.


Gurulla ja minulla on samanlaiset kantohihnat!!


Tänään puistojooga on muisto vain. Tahmelan ranta on tyhjä ja niljainen. Naapuritarkin huitelee ties missä. Mattoystävykset odottavat jälleennäkemistä suruissaan. Tapaavatkohan he enää koskaan? Sataako täällä ikuisesti? Haluaisin myös Koulukadun puistojumppaan, mutta sataisiko silloinkin? Mökin lähellä järjestetään onneksi kesäjumppaa, johon sääolosuhteet eivät vaikuta. Se on maanantaisin nuoriseurantalolla. Siellä tanssitaan kikapoota jumppatossuissa.

2 kommenttia:

  1. Minun limenvihreä matto viettää kesää muiden joogasalin gurujen rullaryhmässä. Itse en ehkä guru, mutta innokkuutta on. Olin melkein mattoni unohtanut. Aina parasta, kun samalle nurmelle mahtuu vasta-alkajat ja gurut, eri iässä ja sukupuolessa. Siitä saa niin paljon.

    Toivon teidän matoille pikaista jälleennäkemistä, koska eihän täällä voi sataa ikuisesti. Meillä on itkevä toriparkki, toriparkeillakin on monet murheet kesäaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä ne kohta taas tapaa ja joogatahan voi tosiaan sisälläkin. Niin kuin voi varmaan viettää koko kesän ja olla ihan onnellinen. Eilen en mennyt ulos ollenkaan.
      Puistojooga on mukavan rentoa, itseltä ei vaadi niin paljon kuin joskus salilla. Ehkä siinä on vähän enemmän sitä "kikapoota jumppatossuissa" -tunnelmaa. Ei elitismiä.

      Poista