lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ensimmäisenä huomasin liilan pilven

Ensimmäisenä huomasin suuren liilan pilven pihan aidan puoleisella laidalla. Se kätki sisäänsä puutarhakeinun ja heilui hiljaa yötuulessa. Kannoimme nukkuvan Lepuskin ja laukut autosta sisään. Pilvi sutsutti violettia parfyymia ympärilleen, kun palasin sulkemaan avonaisen ulko-oven
Miten se on taas tämä aika? Aina se tulee. 

Aamulla tiirailimme ikkunasta, kun alakerran kampaaja kurkotteli pilven luona ja sipsutti sitten pikkupilvi kainalossa takaisin salonkiinsa. Pian olimme Lepuskin kanssa perässä pihalla. 



Tuoksu huumasi pienen imppaajan. Sitä on pakko saada lisää. Ja lisää. Lisää.



Oman pikkupilvemme tuoksu on niin voimakas, että se kätevästi tyrmää uuden sohvan mummolanhajun, joka täällä leyhyy. Kokonaisuus on tainnuttava. Koko päivän on särkenyt päätä. Kummastakaan en kyllä luovu, en unelmien sohvasta, en kukista. Menköön terveys. Tulkoon upean asuinympäristön positiiviset vaikutukset.



Pastellipilvi oli laskeutunut pihanperälle vastaanottamaan meidät kotiin. On Tanska aika onnellinen, mutta on se Tahmelakin. 


Iltakävelyllä tarkastimme, että ranta oli paikallaan ja Saunasaari. Mihinkäs ne saaret kivisiltä juuriltaan lähtisivät. Taikka Ihmisroskanen. Taikka Seppå. Samalla rannalla on väristy pyyhkeen sisällä jo silloin, kun isä vannoi ettei matkapuhelinta hanki. Seuraavana kesänä se jo oli. Varmaan seuraavassa kuussa.

Seppå ja Lepuski siirsivät penkkiä oikeanlaisen aaltokokemuksen saavuttamiseksi. Kasvimailta lehahteli nuoren kesän vimmaisia tuoksuja. Joka hetki joku nuppu aukeaa. 


Mitä nyt sitten? En tiedä. Antaisiko kukkien lipua taivaalla ja pilvien tuoksua ja ihmisen vähän vaan jumittaa. Laitetaan vilttiä pihanurmelle ja istutaan katsomaan. Näin. 

Kotiinpaluuterveiset liilasta pilvestä.

– Ikuine Tahmelalaine

2 kommenttia:

  1. Hui! En osaa vielä oikein käyttää tuota Wordpressiä ja löysin kommenttisi siis vähän myöhässä. Mutta luonnollisesti kävelin suoraan tänne ja tajusin että tunnemme toisemme - tai emme ehkä kovin hyvin, mutta olimme molemmat mukana siinä yhdessä syksyn ja talven projektissa, jossa piti lukea paljon kirjoja. Sinä luit enemmän, minä vähemmän. Ja nyt vain mietin että what are the odds. Joka tapauksessa pidän paljon lukemastani täällä. Ja joka tapauksessa tämä paljastumisen mahdollisuus sekä hieman hirvittää että kutkuttelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Mitä ihmettä?! Bongasin vain sun kommentin jonkin muun blogin kommenttiketjusta ja tsekkasin. Erikoista, mutta aika hauskaa. Jännää myös, että ollaan molemmat aloitettu uus, sama harrastus yhtä aikaa. Ehkä voidaan vähän vertaistukeilla. Jatketaan tästä!

      Poista