keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Sisustamisen lapsinero

Olen vielä lapsi. En kokkaa ikinä. En osaa laittaa tiskikonetta päälle. Pyykkikoneen täytin muutama viikko sitten ja hurrautin käyntiin. Levittelin märät kuivumaan, pyynnöstä. Olen imettänyt mutta sen lopetin.
Seppå paistaa käden käänteessä maistuvat maissimunakkaat, imuroi ja hoitaa viherkasvit, jauhaa kahvipavut, keittää sumpit, vaahdottaa maidon. 
Häntä ei ilmeisesti haittaa olla yksinhuoltaja. Sepån toimeliaisuus mahdollistaa jättäytymiseni perheemme toiseksi lapseksi. Mutta ei miksi tahansa Lepuskiksi. Vaan sisustajalapsineroksi.

Sisustajalapsinerous on mielentila. Se on neuroottista antautumista. Se on projektiluontoista. Äkkiarvaamatta syntynyt idea viedään jyräämällä loppuun niin nopeasti kuin mahdollista. Harhaisissa toiveissa yleensä on, että nopeammin kuin mahdollista. 
   
Sisustamiskausi tulee syklissä seuraten usein stressaavaa, tunteellista ja _syvällisiä_ mietintöjä vaatinutta ajanjaksoa. Sisustajalapsinero ei lue mitään, kirjoittaa ainoastaan tori.fin hakulaatikkoon ja ajattelee hyvin, hyvin rajoittuneesti.  
On ihan okei heittäytyä välillä lapseksi ja vain...sisustaa!

Voin jakaa muutamia huikeita ideoita. 


Björk-kello. Tämä on fanituote. Se ei ole koskaan käynyt, ajasta saisi mitään selvääkään.


Mitäpä kirjalla tekee, kun se on kerran luettu. Hyötykäyttöön, hyötykäyttöön! Sisus kaiverretaan mattoveitsellä ja kellokoneisto työnnetään tilalle. Viisarit kannesta läpi. 

Joskus harvoin käy niin, että puhti loppuu kesken. Aggressiivista intoa on vaikea nostattaa uudelleen saman projektin kohdalla. Joskus ideasta on myös vähän vaikea saada jälkikäteen kiinni... 


Taideraanu. Työstetty kellon ympäri noin yhden päivän ajan joulukuussa -14. Inspiraation lähteenä tämäPariin otteeseen tuli käytyä Tokmannilla mattojarrujen perässä ja kymmenen vaatetta revittyä osittain räsyiksi. Surullisia trikootorsoja löytyy sieltä täältä. Kun katson sitä nyt, haluan vain pukea ruudullisen hameen ja kimaltavan topin. Mutta en saa. Leopardihörsöllä ole niin väliä.

Sommitteluhan siinä on vaikeaa... Sävyoppi ja nämä. Liian haastava proggis kenties? Kyllä sen saa myöntää. 


 Seppåkin on esteetikko. Suon hänelle sisustusvaltikan aika ajoin.


Eikä ole tarvinnut katua. Tunnelmallinen lapinleuku seinälle ripustettuna osoittaa, että silmää löytyy perheen "huushollaajaltakin".


Viimeisin Sisustajalapsineron sekoamisen aihe on vanha, nypyläpintainen vuodesohva, joka löytyi lähikirppiksestämme Kodin Kakkosesta. Ei ollut hinnalla pilattu. Maksoi 20 euroa.
Silmänräpäyksessä edellinen sohvariekaleemme vain heitettiin varastoon uuden tieltä. Sisustajalapsinero ei välitä sateesta, häneltä puuttuu kärsivällisyys lapsille tyypillisesti täysin. Vastalauseita tai järjellisiä ideoita ei valitettavasti vastaanoteta, roudari.  



Haiseehan se mummolalta. Onneksi on syreeniaika. Maljakkoon poimittujen kukkien tyrmäävä tuoksu leikkaa terävimmän kärjen.


Vieraspetiominaisuuden järkevyys tuottaa tyydytystä. Nero on nähnyt ideamaailman puolella abstrakteja kuvastuksia myös pysyvästä löhönurkasta. Sisustustyynyä muuten löytyy kaapin perältä. 



Ensimmäisiä yökylävieraita odotetaan näkemään unia mummolasta. Seppå tuuttaa aamukahvit Aeropressillä. Hyllyllä mykkä Björk, jonka tikitys ei häiritse. Vierailla on mahdollisuus osallistua Sisustajalapsineron työpajaan: Kuinka lampunvarjostimesta riisutaan desinghelmi. (Omat materiaalit mukaan: varjostin ja sakset).  Pilottikappale löytyy kuvasta. Raanun työstämistä voi myös jatkaa kollektiivisesti. Onko sinulla upea paita, jonka haluaisit saksia riekaleiksi?  

...Ai että pojalle vaippaa vaihtamaan?
Yritän tässä nyt vaan kannatella harteillani kotimme miljöön onnistuneisuutta!!
Vaikka joskus on vähän huono omatunto. Anteeksi Seppå, että olen tällainen poissaoleva sekoilija, josta ei ole mitään apua. Koti on siellä missä sydän. 
Sydän siellä missä roudari.
Mitä sitä millään muulla. ... ....



2 kommenttia:

  1. Mua huvitti tämä teksti. Hyvällä.
    Selasin kevätillan uudistustuskassa kaappejani ja törmäsin moneen keskeneräiseen sisustus- ja vaatetusasiaan. Nistä olisi oikeasti voinut tulla jotain, mutta sattuma oli päättänyt toisin. Aina se lanka loppuu kesken, myssy mahtuukin hartioiden kohdalta ja semmosta.
    Kun saa idean, se pitää silloin toteuttaa. turha tulla mittanauhoilla ja vatupasseilla minunkaan tietä viitoittamaan.
    Hyperballad on yks lemppari!!

    Hei hauskaa oli viereailla täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on paha, kun projektin edetessä itsevarmuus ja optimistinen asenne alkaa karista. Visiot on usein niin tarkkoja ja sitä jotenkin luulee, että se riittää.
      Myöhemmin on vähän alakuloista törmätä noihin keskeneräisiin raanuihin ja muihin. Omaa lapsenomaista intoaan säälittää muistella..
      Kiva kun kävit, Nina, tuu taas uudestaan!

      Poista