perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kyllä se on kuulkaa vitriini ostettava

Ei käy kieltäminen, etteikö pojalla olisi melkoiset urheilijageenit. Täydellinen kunnianhimottomuus on aina auttanut minua suhtautumaan mahdollisiin vastoinkäymisiin urheilukentillä kevyen välinpitämättömästi. Ehdottoman hyvä piirre huippu-urheilijalle, kun tulokset eivät häiriinny liiasta hermoilusta ja paineista.

Kotoa se kaikki lähtee, myös verenmakuinen kyky harjoitella. Lepopäivien tärkeyttä ei koskaan korosteta tarpeeksi, mikä hajottaa kaltaistani liikuntakasvattajaa.

Seppå taas on aikamoinen salihirmu. Hän on kasvanut valehtelematta kolme kokoa suuremmaksi kaapiksi sen jälkeen, kun viime syksynä vaniljaiset proteiinilisät ilmestyivät keittiöömme. Massakausi tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Mahdollisuutta lihasnäkyvyyskauteen on vasta heruteltu...................

Näillä avuin ja omalla tinkimättömällä asenteellaan sekä pikku kinttujen tikkaavalla voimalla Lenski 1v. menestyi Kumpulan juoksukisojen nelivuotiaiden sarjassa upeasti. Kilpailija numero 40 oli sarjansa viimeinen, mutta pääsi palkintosijoille ollessaan hienosti poikien toinen. Tuli mitali ja tuli kultalusikka.

Lenski korkkasi viimein perheemme mitalisaldon.






Voitin, vaikken liikahtanut mihinkään. Voi poikani, oi geenini. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti